Lyriikka

LYRIIKKA-nimitys tulee kreikan kielen sanasta lyyra
-antiikin aikana
1)lyyrinen runous
2)eeppinen runous
3)draamallinen runous
-lyyrinen runous ilmaisi välittömästi runoilijan tunteita ja mielialoja >keskuslyriikka, keskeislyriikka
•Ominaispiirteitä•tiivistettyä, monimerkityksistä, kerrostunutta
•käyttää hyväkseen kielen kaikkia ilmaisukeinoja, erityisesti kuvallisuutta
•runon ydin on usein jokin merkitsevä kokemus, tunne tai asenne > yleispätevyys
•Lyriikan ”kertoja” = runon puhuja•Lyyrinen minä
•runon minä-puhuja
•tuntee ja kokee välittömästi tai ns. esteettisen välimatkan päästä
•asema, josta käsin runon ajatukset esitetään
•ei tarkoita, että runoilija kertoo omista kokemuksistaan minä-muodossa
-voi olla myös muussa persoonassa
-runon puhuja voi olla myös moniääninen, jos esim. vaihtaa persoonamuotoa; puhuja voi vaihtaa näkökulmaa, asennoitumistaan, puhetilannetta = asennonvaihto
•Perinteinen runo
•mitallinen runo, johonkin runomittaan kirjoitettu; runomitta, sidottu mitta =toistuva rytmikaavio
•usein melodista
•hyödyntää sointuisuuden muotoja ja äännemaalailua: alkusointua, sisäsointua, loppusointua, puolisointua
•toisto, kerto; myös kielikuvia, symboleita
•Moderni runo
•vapaamittaista
•arkikieli tyypillistä; puheenomaisuus
•toisto, kerto
•kohosteisuus
•kielikuvat
•(yksityiset) symbolit

Oppikirjassa nykyrunoudesta s. 243-244.
Myös täällä on kerrottu selkeästi lyriikasta https://aidinkielenkotisiv.wixsite.com/mysite/lyriikka