Aineistoon viittaaminen

Kertaa viittaamiseen liittyvät käytänteet oppikirjasta s. 369-375.

Runoihin liittyviä tehtäviä

Tällaisia tehtäviä on ollut yo-kirjoitukissa:

-Erittele Lars Huldénin runon Herra Susi! rakennetta. (8.2.2008)
-Tulkitse Heikki Salon Lapsuuden sankarille -laulun sanoitusta. Mistä se puhuu? (syksy 2011)
-Erittele Uuno Kailaan runon Pallokentällä runokieltä. (syksy 2012)
-Mitä Uuno Kailaan runo Pallokentällä kertoo eläytymisestä?
-Valitse runoista jompikumpi. Tulkitse runon näkemystä lapsesta ja lapsuudesta. (syksy 2017)
- Poimi Pyhimyksen räpistä (aineistot 4. A ja 4. B) runoudelle tyypillisiä piirteitä ja anna niistä esimerkit. Vastauksen sopiva pituus on noin 2 000 merkkiä. (12 p.) (syksy 2018)
-Vertaile Pyhimyksen räpin (aineistot 4. A ja 4. B) ja Heli Slungan runon (aineisto 4. C) sisältämiä ikääntymisen kuvauksia. Vastauksen sopiva pituus on noin 3 500 merkkiä. (18 p.)

Runon erittelyn ja tulkinnan avuksi

Katso myös Särmä 80-91. Jukolan Tekstioppi s. 103.


Erittelyn ja tulkinnan avuksi (erittele= esittele, nimeä ja mieti, miksi näin on, mitä tällä saavutetaan, miten vaikuttaa kokonaisuuteen jne.? – Voi olla myös muodossa ”tarkastele”, ”tee havaintoja”.)

Mitkä ovat runon pohjatiedot?
-Runoilijan nimi, runon nimi, runon ilmestymisvuosi ja runon laji. Tuoko runon nimi jotain lisää runon merkitykseen?(saattaa esitellä puhetilanteen tai kuvata sisältöä, olla avain sisältöön)Mitä lajityyppiä runo edustaa?(oodi; hymni; elegia; sonetti; tanka; haiku; rooliruno= yksikön ensimmäisessä persoonassa esitetty runo, korostaa tietyn puhujan puhetilannetta, on tunnelatautunut; proosaruno. Uusia runouden lajeja language-runous (tutkii kielen käytön muotoja), flarf (kyseenalaistaa kulttuurin ilmiöitä liioitellen ja humoristisesti), äänirunous ja visuaalinen runous kuva- ja videorunoineen.
Mikä on runon aihe ja sisältö?
-Mistä, keistä runo kertoo? Mikä on runon tarina? (mitä, missä, milloin kuka?) Esitetäänkö runossa väitteitä jostakin asiasta, onko siinä vastakkainasetteluja? Onko runo itsestään tietoinen ja itseään kommentoiva (=metalyriikkaa)?

(Kun tehtävänä on eritellä runon rakennetta tai rakenteita, käy läpi kohdat Mikä on runon puhetilanne? Millaisia ovat runon rakenteet? Millainen on runon rytmi?)

Mikä on runon puhetilanne? (havainnot runon puhujasta ja puhekuvioista)-Mikä on runon puhetilanne? Kuka puhuu, kenelle, missä, miksi, mihin sävyyn? Onko puhuja ulkopuolinen, kaikkitietävä vai mukana tilanteessa = kenen näkökulmasta puhuja tarkastelee tilannetta? Millainen suhde puhujalla on runon muihin mahdollisiin henkilöihin? Tunteeko puhuja henkilöhahmojen ajatukset ja tunteet? Siteeraako puhuja jonkun muun puhetta tai ajatuksia? Millaisia lausetyyppejä runossa käytetään? Onko dialogia, kohdistamista? Vaihtuuko runon puhuja tai puhetilanne jossakin kohdassa? Onko muunlaista asennonvaihtoa? Vaihtuuko esim. aikataso? (asennonvaihto=puhuja vaihtaa näkökulmaa, suhtautumistapaa, puhuteltavaa.) Onko kyseessä (tilanne)kuva tai etenevä tarina? (Jos runo on selkeästi kertova eivätkä puhujan ajatukset tai tunnot käy paljonkaan ilmi, käytetään termiä `kertoja`.) Vertaa runon alkua ja loppua: onko puhetilanne muuttunut?

Millaisia ovat runon rakenteet? (myös rytmiasiat kuuluvat rakenteeseen)-Miten runo on aseteltu paperille (typografia)? Voi olla jopa kuvaruno.
-Runon otsikko.Runon puhuja. Runon laji.
-Onko runo jaettu osiin, säkeistöihin ja montako niitä on? Ovatko ne keskenään symmetrisiä? Miten säkeistöt on jaettu säkeisiin? Säkeenylitykset eli säemurrokset. Runon asennonvaihdot. Miten välimerkit jäsentävät runoa?
-Miten aikasuhteet, aikatasot menevät runossa?
-Onko runossa käytetty rinnastuksia, vastakohtaisuuksia, symboleita, motiiveja? Sisältääkö runo aukkoja? Sisältääkö runo intertekstuaalisia viittauksia? Millaisista puhekuvioista ja lausemuodoista runo on rakentunut? Eteneekö runo kielikuvien avulla? Miten runossa on käytetty välimerkkejä ja alkukirjaimia? Miten ne jäsentävät runoa?

Millainen on runon rytmi?-Onko runo perinteinen vai moderni? Onko runossa käytetty jotakin runomittaa? Millainen on runon säerakenne? Minkä pituisia säkeet ovat? Vaihteleeko niiden pituus? Millaisia välimerkkejä runossa on? Miten ne sijoittuvat? Miten ne vaikuttavat runon rytmiin? Onko runossa toistoa: toistuvia säkeitä, säejaksoja, kielikuvia, äänteitä? Millaisia lauseita runossa on? Onko säkeenylityksiä? Onko tahtilepoja? Onko runossa dialogia tai puhujan esittämiä kommentteja; jäljitteleekö puhuja arkipuhetta? Miten runo on asemoitu (aseteltu); miten typografia vaikuttaa rytmiin? Miten rytmiä voisi kuvailla? Pysyyko se tasaisena? Onko siinä poikkeamia?

Millaista on runon kieli?(myös sävy)?-Miten kuvailisit runon kieltä? Onko mukana kielen eri rekistereitä, esim. puhekieltä? Millaisia sanoja, sanaverkkoja on käytetty? Mitä sanaluokkien sanoja on käytetty? Millaisia lausemuotoja on käytetty? Millaisia puhekuvioita on käytetty? Millaisia kielikuvia on käytetty?(vertaus; metafora; personifikaatio; synestesia; metonymia; konkreettinen eli ns. itsenäinen, johonkin aistiin vetoava kuva, ns. puhdas kuva, jolla ei ole symbolista merkitystä; koko runo voi olla allegoria) Onko yllättäviä rinnastuksia? Millaisia soinnuttelun muotoja on käytetty? Millaista sanajärjestystä on käytetty? Alluusiot. Vastakohdat. Aktiivi, persoonamuodot – passiivi.

Millainen on runon sävy ja tunnelma?-Miten kuvailisit runon sävyä? Mistä sävy syntyy? (sananvalinnat, kielenkäyttö, puhujan suhde asiaan, itseen, kuulijaan, vastaanottajaan, lukijaan). Esim. humoristinen, ironinen, vakava, uhmakas, pessimistinen, juhlallinen, kepeä…(KKs. 138)

Mitkä ovat runon kohosteisia piirteitä?-Mitkä ovat juuri tämän runon keinot nostaa esille haluttu asia tai piirre?

Miten tulkitset runon?
-Mitä ja miten runo, runon puhuja sanoo aiheestaan? Mistä on kyse? Mitä ajatuksia elämästä ja ihmisistä runo välittää?Mitä runo haluaa sanoa aiheestaan syvemmällä, yleispätevällä tasolla? Miten kielen keinoja, esim. kuvallisuutta, sävyä jne. on käytetty apuna ajatusten välittämisessä? Tulkitse runon kuvia, symboleja, motiiveja, mahdollista allegorisuutta. Muista kuitenkin, että runon muoto ja sisältö ovat yhtä. Ole uskollinen tekstille: älä ylitulkitse runoa (älä kehitä sen taakse tarinaa).

termejä
-runon puhekuvio= miten runon puhuja puhuu; puhuttelu, kohdistaminen, käsky, kysymys, huudahdus, toteamus, toisto, kokonaiset lauseet, lausekkeet, fragmentit, kuvaryöpyt, vyöryttäminen, liioittelu, kärjistäminen…
-säkeenylitys eli säemurros ja tahtilepo ovat rytmi- ja ajatuskulun jaksotuskeinoja
-säkeenylityksessä säe ei muodosta merkityskokonaisuutta, ajatus jatkuu säkeen yli
Soi kurkiparvien
rakkaushuudot soilla.    
  
 -tahtilepo (esimerkissä pisteen kohdalla)
Olen verkon silmässä kala. En pääse pois:

-apostrofi= ei-inhimillisen, abstraktisen asian, ilmiön puhuttelu ”Ilo, tule luokseni.”

Runon ilmaisukeinoja

RUNON ILMAISUKEINOJA (ks. myös http://kielikompassi.jyu.fi/opetus/kirjoitus/kirjoituskurssi/fikt_runo_sanasto.shtml)•rytmi: syntyy, kun jokin ilmiö toistuu suhteellisen säännöllisesti
•runomitta: suhteellisen säännöllisesti toistuva rytmikaavio, syntyy runojaloista
-runojalka: tavuryhmä, jossa yksi painollinen tavu, muut painottomia
-laskevat runojalat (trokee ja daktyyli)
-nousevat runojalat (jambi ja anapesti)
-säkeenylitys: ajatus jatkuu seuraavaan säkeeseen
-sointuisuuden muotoja
•sointuisuus, melodisuus lisää laulullisuutta, antaa runolle muotoa, luo kohosteisuutta ja tunnelmaa

•äännemaalailu: soinnutuskeinojen hyödyntämistä, äänteillä kuvailua: runon äännerakenne myötäilee merkitystä, sisältöä

•alkusointu eli allitteraatio: peräkkäisten tai lähekkäisten sanojen alkuäänteet muistuttavat toisiaan
saunat sauhuaa kentillä kasteisilla

•loppusointu eli riimi: säkeiden loput sointuvat yhteen; tehtävänä tukea runon aihetta, sitoa yhteen erilaisia asioita, musikaalinen tehtävä
On luona tuvan seinän
unikko punainen,
ja jostain tuoksu heinän
ui yli peltojen.(Kaarlo Sarkia)

•puolisointu eli assonanssi: vaillinainen loppusointu

•sisäsointu eli konsonanssi: säkeen sisällä oleva riimipari

-kielikuvat
•runon kuva: jotakin samanlaista erilaisten asioiden välillä
-tuore, yllättävä rinnastus
-arkinen kuva odottamattomassa paikassa


-puhdas kuva, konkreettinen kuva vetoaa johonkin aistiin: sininen taivas, kärpäset surisevat

-vertaus
Tuoli on kuin musta kissa,

-personifikaatio: elottoman elollistamista
Tuoli venyttelee raajojaan

Kahlasin veteen miettivin jaloin

-metafora, lyhennetty vertaus:
Viereisen pöydän tytöllä
ovat posket sileää, rypytöntä peltiä
ja pojalla on äänessä pikatie

Yö painaa päähäni pimeän seppeleen-symboli: vakiintunut, kiinteytynyt metafora, jota voidaan käyttää yksinään
-yleiset ja yksityiset symbolit
-allegoria: koko runo tai sen osa on vertauskuvallinen; laajennettu metafora; pintamerkityksen ohella syvempi vertauskuvallinen merkitys

-synestesia: eri aistien aistimusten sekoittamista
äänet vierivät pallojen muotoisina
valon kipu, raapiva ääni, pistävä lemu

-metonymia: osa ilmaisemassa kokonaisuutta; metaforan sukuinen ilmaus
”Poika sieppasi kruunun.” (valtakunnan)
-konkreettinen, puhdas kuva: johonkin aistiin vetoava ilmaisu
Suoniityn ylle sumu
jo kohoo valkoinen

-oksymoron kylmä aurinko polttava jää

-Runon lausemuodot ja sanontamuodot (puhekuviot)
•toisto: sanatarkka toisto, kerto, synonyymit
•samaan merkityskenttään kuuluvat sanat
•toteamus
•kysymys
•huudahdus
•puhuttelu
•inversio = käänteinen sanajärjestys
•antiteesi = vastakohta-asettelu
•kiasmi = järjestyksen kääntäminen
Niin pieniksi kasvoimme äskettäin

•kliimaksi = vahvenevien kuvien sarja
•yleistys
•hyperbola = liioittelu
•asyndeton = sidesanojen poisjättö
•polysyndeton = sidesanojen runsas käyttö
•ellipsi = sanan pois jääminen
•sitaatti = suora lainaus
•alluusio = epäsuora viittaus jonkun muun tekstiin, muistuma
•ironia = salaiva; huumori > sävy
•parodia = asian ilmaiseminen päinvastoin
-kohosteisuus
•runoilijan tapa käyttää kieltä jotenkin poikkeavasti, niin että lukija huomaa, mitä hänellä on sanottavaa; nostaa kielen keinoin esiin tärkeät asiat; lukija pysähtyy näissä kohdissa
-keinoina rytmi, melodia, sanasto, kuva, riimi…

Lyriikka

LYRIIKKA-nimitys tulee kreikan kielen sanasta lyyra
-antiikin aikana
1)lyyrinen runous
2)eeppinen runous
3)draamallinen runous
-lyyrinen runous ilmaisi välittömästi runoilijan tunteita ja mielialoja >keskuslyriikka, keskeislyriikka
•Ominaispiirteitä•tiivistettyä, monimerkityksistä, kerrostunutta
•käyttää hyväkseen kielen kaikkia ilmaisukeinoja, erityisesti kuvallisuutta
•runon ydin on usein jokin merkitsevä kokemus, tunne tai asenne > yleispätevyys
•Lyriikan ”kertoja” = runon puhuja•Lyyrinen minä
•runon minä-puhuja
•tuntee ja kokee välittömästi tai ns. esteettisen välimatkan päästä
•asema, josta käsin runon ajatukset esitetään
•ei tarkoita, että runoilija kertoo omista kokemuksistaan minä-muodossa
-voi olla myös muussa persoonassa
-runon puhuja voi olla myös moniääninen, jos esim. vaihtaa persoonamuotoa; puhuja voi vaihtaa näkökulmaa, asennoitumistaan, puhetilannetta = asennonvaihto
•Perinteinen runo
•mitallinen runo, johonkin runomittaan kirjoitettu; runomitta, sidottu mitta =toistuva rytmikaavio
•usein melodista
•hyödyntää sointuisuuden muotoja ja äännemaalailua: alkusointua, sisäsointua, loppusointua, puolisointua
•toisto, kerto; myös kielikuvia, symboleita
•Moderni runo
•vapaamittaista
•arkikieli tyypillistä; puheenomaisuus
•toisto, kerto
•kohosteisuus
•kielikuvat
•(yksityiset) symbolit

Oppikirjassa nykyrunoudesta s. 243-244.
Myös täällä on kerrottu selkeästi lyriikasta https://aidinkielenkotisiv.wixsite.com/mysite/lyriikka

Näytelmän osat ja rakentuminen

Oppikirjassa Särmä on draama-osio s. 92-95. Jukolan Tekstioppi s. 111

Draamaan liittyvät lukutaidon tehtävät, esimerkkejä;

Erittele näytelmässä/katkelmassa ilmeneviä ristiriitoja.

Miten draaman kaari ilmenee katkelmassa/näytöksessä?

Eritele henkilösuhteita.

Mikä on parenteesien merkitys katkelmassa?

Mitä dialogi paljastaa henkilöistä?

Laadi henkilökuva X:stä.

Tutki kakelmasta ilmi käyviä arvoja ja asenteita.

Millaisen kuvan katkelma antaa _________:sta?

NÄYTELMÄN RAKENTUMINEN

Draaman osaset (kompositio)ja  rakennetyypit

Näytelmä rakentuu toiminnasta, henkilöiden pyrkimyksistä tavoitteisiinsa.

Pääteksti ja sivuteksti:

Näytelmäteksti koostuu päätekstistä ja sivutekstistä.

-sivuteksti eli parenteesit: tiedot siitä, missä paikassa ja milloin tarina tapahtuu, kuka kulloinkin puhuu, mitä tekee milläkin hetkellä; näyttämö- ja ohjausviitteet (parenteesi)

-pääteksti: vuorosanat, dialogi ja mahdollinen monologi.  Tekstin tehtävä on viedä toimintaa eteenpäin. Repliikki johtaa aina uuteen repliikkiin ja toimintaan. Teksti on tiivistettyä, pelkistettyä, jäntevää. Teksti ilmaisee, mitä on jo tapahtunut, mitä on tapahtumassa tässä ja nyt, mitä odotetaan tapahtuvan tulevaisuudessa, antaa tietoa henkilöistä, miljööstä jne. Perinteisessä näytelmässä repliikit ovat kirjailijan ainut kerrontamuoto. Joku henkilöhahmo tosin voi ottaa kertojan roolin ja näytelmässä voi olla monologejakin, jotka ilmaisevat henkilön sisäistä elämää, salaisia ajatuksia ja tunteita, joita ei yleensä ilmaista ääneen.

-Dialogista on luettava myös se, mikä jää sanomatta; pinnanalainen viesti = alateksti, joka perustuu henkilöiden välisiin jännitteisiin

Näytelmän osaset:

-repliikki

-dialogi, monologi

 -kohtaus (paikanvaihdos, henkilön vaihdos => kohtaus vaihtuu)

 -näytös

 -prologi ja epilogi (jonkun näytelmähenkilön tai erillisen puhujan suoraan vastaanottajalle suunnatut alku- ja loppusanat)

-näyttämöohjeet (parenteesi): tekstissä olevat lavastusta, pukuja, liikkumista, eleitä jne. koskevat ohjeet

dramaturgia

=näytelmän rakenne, muoto, kerrontatavat

Eteneekö näytelmä kronologisesti vai ei? Ajankäsittelytekniikat: aikahypyt, nopeutus, hidastus, toisto jne. Kohtausten pituus ja rytmi. Dialogin paljous ja ominaislaatu. Henkilöiden määrä näytelmässä.

Näytelmän rakennetyypit

-suljettu eli aristoteelinen draama:  vanhin näytelmän rakennemalli lienee Aristoteleen malli  antiikin ajoilta. Hänen mukaansa näytelmällä tuli olla selkeä alku, keskikohta ja loppu. Tällaisella näytelmällä oli suljettu muoto, sillä siinä juoni saatetaan päätökseen ja ristiriidat ratkeavat,  loppuratkaisu on selkeä. Tämäntyyppinen näytelmä on myös jaettavissa eri vaiheisiin.

-avoin draama on sellainen, että sitä ei voida jakaa selkeisiin osiin (ei selkeitä käännekohtia eikä huippukohtia, lopetus voi jäädä auki); ei ajan, paikan ja toiminnan ykseyttä; ei pääjuoni – sivujuoni –periaatetta, vaan useita samanarvoisia toimintapunoksia; koostuu suhteellisen itsenäisistä osista; kohtaus  on keskeinen  toiminnan yksikkö; toiminta pyörii keskushenkilön ympärillä

-edellisten yhdistelmät

Suljetun draaman mallia noudattavia rakennetyyppejä:

1.   Ns. Freytagin malli (tragediaa koskeva) muodostaa näytelmän toiminnasta, rakenteesta symmetrisen kaaren. Alussa on johdanto, sitten toiminta keskittyy, minkä jälkeen seuraa toiminnan huippukohta (kliimaksi), sitten tulee tapahtumien yllättävä käännekohta (peripetia) ja lopuksi loppuratkaisu.

2.   Klassisen draaman  malli (samanlainen kuin Freytagin malli)  : a. ekspositio eli esittelyjakso,  b. konflikti eli ristiriidan ilmeneminen (syventävä osa), c.  komplikaatio eli ristiriidan kehittely, d. kriisi / kliimaksi,

      e. käänne,  f. loppuratkaisu

3.   Ola Olssonin malli (elokuvissa käytetty: alkusysäys, esittely, syventäminen, ristiriidan kärjistyminen, ratkaisu, häivytys)

4.   Kolmen näytöksen malli (viritys, kehittely, ratkaisu  - peräisin am. elokuvista)

Eeppinen rakenne noudattelee avoimen draaman mallia, kohtaukset, jaksot  tärkeitä (sopii elokuviin; esimerkkeinä eeppinen elämäntarina; eeppinen matka paikasta toiseen; eeppinen tilannekuvaus; eeppinen tapauksen tutkimus; monitasorakenne, jossa useita tarinoita samasta teemasta; episodirakenne, jossa erilliset jaksot mutta yhteinen aihe; rapsodinen rakenne, jossa yhteinen päähenkilö; vapaa assosiaatio)

Rakenteessa, toiminnassa on tärkeää se, että tapahtumisen tempo ja rytmi vaihtelevat, luovat jännitettä.

Draaman toiminta ja juoni

Näytelmän toiminta on keskitettyä ja tiivistettyä, rajoittuu muutamaan paikkaan, tapahtuu lyhyiden, paljastavien tuokioiden kuluessa. Ns. toiminnan ykseys, kolmen ykseyden  laki, on peräisin antiikin draamoista ( ajan, paikan ja toiminnan yhteys = yksi yhtenäinen tapahtumaketju, yhdessä paikassa yhden päivän aikana).

Näytelmässä katsojan pystyttävä hahmottamaan tapahtumien keskinäinen yhteys. Juoni esittää aikajärjestyksessä näytelmän kulun. Usein näytelmässä on pääjuoni ja sivujuoni / sivujuonia, jotka luovat lisäjännitettä ja tukevat juonenkehittelyn pääkaarta. Myös kohtauksissa voidaan erottaa pääjännitteet ja sivujännitteet.

Analyyttisessä draamassa  juoni kerii esille tapahtumasarjan, joka on alkanut kaukaa menneisyydestä. Tapahtumien paljastuessa pohditaan niiden merkitystä ja yhteyttä draaman nykyhetkeen. Ratkaiseva teko on  tehty jo ennen näytelmän alkamishetkeä.

Konfliktidraamassa  keskeisenä aineksena on jokin konflikti. Ks. ristiriitatyypit.

(Staattinen draamatyyppi: näytelmän ihmiset eivät toimi, vaan heille tapahtuu asioita; tilanne on staattinen, sillä ristiriidat eivät johda ”kamppailuun”: esim. absurdi draama)

Jännite

Näytelmässä on tärkeää, miten kirjoittaja pitää yllä jännitystä ja herättää katsojassa tai lukijassa odotuksia. Jännitteeseen vaikuttaa se, miten tapahtumat ja tieto anniskellaan:  milloin katsojalle kerrotaan mitäkin, missä vaiheessa näytelmän henkilöille selviää mikäkin asia, tietääkö katsoja, lukija enemmän kuin näytelmän henkilöt.

Jännitteet, voimat ja niiden vastavoimat, ristiriidat, jotka synnyttävät toimintaa, saadaan selville miettimällä, mikä on kunkin henkilön tavoite, päämäärä, intentio ja mitkä ovat sen vastavoimia tai millaisiin ristiriitatilanteisiin henkilö joutuu pyrkiessään kohti päämääräänsä. Jännitettä lisää henkilöiden tavoitteiden erilaisuus.

Hyvässä näytelmässä katsoja saatetaan jo alkuvaiheessa miettimään sitä, mihin toiminta johtaa (=keskeinen teema selviää); hänessä herätetään odotuksia ja kysymyksiä. Vastaus ei saa olla itsestäänselvyys, vaan mahdollisuuksia on oltava ainakin kaksi.

Teema / perussisältö / tarina paljastaa, mistä näytelmässä on kyse. Se löytyy tutkimalla näytelmän perusristiriitoja. Konflikti on draaman henkilöiden tai heidän ja ympäristön välinen ristiriita, jonka ratkaisuun draaman toiminta tähtää. Konflikti voi olla traaginen tai koominen, ts. katastrofiin tai onnelliseen ratkaisuun jo alun perin tähtäävä. 

-Ristiriitatyypit: ristiriidat voivat olla a) kahden yksilön välisiä b) yksilön sisäisiä c) yksilön ristiriita ulkopuolisen voiman kanssa d) kahden ryhmän välinen e) ryhmä + yksilö tai voima.

Hyvä dialogi on ennalta-arvaamatonta ts. se, mitä jätetään sanomatta, on usein tärkeämpää ja merkityksellisempää kuin se, mikä sanotaan. On kyse ns. aladialogista, jossa henkilöt tarkoittavat muuta kuin mitä sanovat. Katsoja siis lukee rivien välit. Ohipuhuminen.

Draaman kaari

Draaman kaari tarkoittaa sitä, miten näytelmän (tai romaanin) juonta kehitellään eri vaiheiden kautta. Ensimmäinen vaihe on johdanto eli toiminnan esittely (alkujakso, saadaan tietää paikka, aika, keskeiset henkilöt, tilanne). Sitä seuraa ns. kiihdyttävä kohta, momentti, jossa toimintaa aiheuttava ristiriita alkaa kärjistyä (toiminnan keskittyminen). Sen jälkeen on huippukohta eli kliimaksi, jossa toiminta on kiihkeimmillään. Voi näyttää siltä, että tavoite saavutetaan. Tämän jälkeen tulee yleensä käänne, jossa paljastuu tapahtumien lopullinen suunta. Lopuksi loppuratkaisu (käänne on jo osoittanut, onko lopetus onnellinen vai traaginen). Antiikin näytelmissä loppuratkaisua nimitettiin katastrofiksi, koska useimmiten loppu oli traaginen.  Katso myös Särmä s. 95.

Henkilöt, roolit

Näytelmässä kullakin henkilöllä on oma puhetapansa, tyylinsä. Sen on istuttava hahmon suuhun.

Hahmon luonne taas käy ilmi toiminnasta, reaktioista muihin. Kukin henkilö pyrkii kohti päätavoitettaan, pyrkii kohtauksissa ns. tilannevoittoon käyttämällä jotakin taktiikkaa. 

Runon tutkimistehtäviä

Tähän mennessä vanhoissa tekstitaidon yo-kokeissa on ollut muutamia runoihin liittyviä tehtäviä. Löydät tehtävät ja osaan tehtävistä hyvän vastauksen piirteet Abitreeneistä. 

Erittele Lars Huldénin runon Herra susi! Rakennetta (kevät 8.2.2008) (Tätä ei löydy Abitreeneistä.) 

Tulkitse Heikki Salon Lapsuuden sankarille –laulun sanoitusta. Mistä se puhuu? (16.9.2011 tehtävä 1) Tähän tehtävään Abitreeneissä ei ole hyvän vastauksen piirteitä. 

https://yle.fi/progressive/fynd/oppiminen/oppiminen.yle.fi/yo-kokeet/aidinkieli_tekstitaito_s11.pdf 

Erittele Uuno Kailaan runon Pallokentällä runokieltä. (14.9.2012 tehtävä 4) Tähän tehtävään Abitreeneissä ei ole hyvän vastauksen piirteitä. 

https://yle.fi/progressive/fynd/oppiminen/oppiminen.yle.fi/yo-kokeet/aidinkieli_tekstitaito_s2012.pdf 

Valitse runoista jompikumpi. Tulkitse runon näkemystä lapsesta ja lapsuudesta. (15.9.2017 tehtävä 1) 

https://drive.google.com/file/d/0B_CeIpXDmqgNblNtMk5UYXpheEU/view 

https://drive.google.com/file/d/0B_CeIpXDmqgNV2g2TGFpZUNtMlE/view (hyvän vastauksen piirteet) 

Syksy 2018 lukutaidon kokeen tehtävä 4 (uusi yo-koe) 

Kuuntele Pyhimyksen räppi (aineisto 4. A) ja tutustu sen sanoitukseen (aineisto 4. B) sekä Heli Slungan runoon (aineisto 4. C). 4.1 Poimi Pyhimyksen räpistä (aineistot 4. A ja 4. B) runoudelle tyypillisiä piirteitä ja anna niistä esimerkit. Vastauksen sopiva pituus on noin 2 000 merkkiä. (12 p.) 4.2 Vertaile Pyhimyksen räpin (aineistot 4. A ja 4. B) ja Heli Slungan runon (aineisto 4. C) sisältämiä ikääntymisen kuvauksia. Vastauksen sopiva pituus on noin 3 500 merkkiä. (18 p.) https://yle.fi/plus/other/2018_sysy_yo/A_X-fi/index.html 

https://drive.google.com/file/d/1KuLHaBrascjdpFgmq1VZfdg5abkmXkKA/view (vastauksen sisältökuvaus)