Kertojan erittelyä

KERTOJAN ERITTELYÄ (lähteinä Käsikirja, Kieli ja tekstit 2, Piste 8). katso myös oman oppikirjan Särmän tiedot aiheesta.

Kertoja  tulee tarinassa esille esim. seuraavilla tavoilla:

-kertomalla tapahtumapaikan tai kuvaamalla sitä

-määrittelemällä liikkumista tarinan ajassa

-nimeämällä tarinan henkilöitä

-määrittelemällä tarinan henkilöiden olemusta ja luonnetta

-raportoimalla sellaista, mitä henkilöt eivät ajattele tai sano

-tulkitsemalla ja kommentoimalla kertomaansa tarinaa sekä esittämällä yleistyksiä henkilöistä ja tapahtumista

-puhuttelemalla lukijaa

-Kertojan läsnäolon, havaittavuuden aste vaihtelee, kertojia voi olla yksi tai useampi = moniääninen kertoja

- kertojan asema kerrottuun voi pysyä samana tai kertoja voi vaihtaa asemaansa, tarkkailukulmaansa kerronnan eri vaiheissa = näkökulmatekniikka, fokalisaatio

-kertoja  voi  selostaa toimintaa; keskittyä tarkkaan kuvailemiseen; siirtyä syrjään, antaa tilaa dialogille
-kertoja voi paljastaa suhtautumisensa kuvattaviin henkilöihin ja tapahtumiin

-kertoja voi olla osallinen tarinan tapahtumiin, esimerkiksi minäkertoja

-kertoja voi tarkastella tapahtumia ulkopuolelta = tarinanulkoinen kertoja, kaikkitietävä kertoja, osittain kaikkitietävä kertoja

-kertoja voi tuoda itseään esiin, kommentoida = näkyvä kertoja, subjektiivinen kertoja, kommentoiva kertoja (metafiktiivinen)

-kertoja voi selostaa vain ympäristöä ja kuvata henkilöiden tekoja kommentoimatta, olla huomaamaton = näkymätön, häivytetty, objektiivinen kertoja – äärimmilleen vietynä silloin, kun kerronta etenee dialogeina ja henkilöiden luonne tulee esiin vain heidän oman puheensa ja toimintansa kautta

- kertoja voi olla suhteessa kuvattavaansa etäällä, jolloin tekee havaintoja matkan päästä, sivusta

-kertoja voi olla eläytyvä kertoja, joka tulee lähelle kuvattavaansa ja eläytyy tämän ajatusmaailmaan, jopa samaistuen

Luotettava tai epäluotettava kertoja